XXXVII.
Todistetaan, että ellei Phileas Fogg muuta voittanutkaan matkallansa, niin hän ainakin voitti onnen.
Niin, Phileas Fogg omassa persoonassaan!
Lukija muistanee, että klo 8.30 illalla — noin 25 tuntia sen jälkeen kuin matkustajat olivat tulleet Lontooseen — oli Passepartout lähetetty ilmoittamaan pastori Samuel Wilsonille vihkimisestä, joka hänen tuli toimittaa seuraavana päivänä.
Passepartout läksi matkalle riemumielin. Hän meni suoraa tietä pastorin luo, mutta hänpä ei ollut kotona. Passepartout arvattavasti jäi odottamaan ja saikin odottaa noin 20 minuuttia.
Hän läksi pastorin talosta kello 8.30. Mutta minkä näköisenä! Tukka pörrössä, lakitta päin hän juoksi kuin surmaa pakoon; ei tosiaankaan vielä ole nähty miehen mennä huippaavan semmoista vauhtia. Hänellä ei saanut olla mitään esteitä, ja senpätähden hän sysäsikin maahan kaikki, mitä vain eteen sattui.
Kolmessa minuutissa hän oli ennättänyt takaisin taloon Saville-row'in varrella, ja melkein pakahtumaisillaan hän syöksyi Mr. Foggin huoneeseen.
Hän ei saanut sanaakaan suustansa.
— Mikäs nyt? Mitä on tapahtunut? — kysyi Mr. Fogg.
— Isäntä! — änkytti Passepartout. — Häät … mahdotonta!