— Meneekö se Suezista suoraan Bombayhin?
— Suoraan, ottamatta tahi purkamatta lastia missään.
— No niin, — arveli Fiks, — jos varas on valinnut tämän tien ja tulee laivassa, niin kaiketi hän nousee maihin Suezissa ja pujahtaa täältä Hollannin tahi Ranskan aasialaisiin alusmaihin. Indiassa hän ei olisi turvassa, sillä sehän on Englannin aluetta.
— Niin, jos hän vain ei ole hyvin uskalias mies, — vastasi konsuli. — Englantilainen pahantekijä on aina paremmassa piilossa Lontoossa kuin ulkomailla.
Sanottuaan nämä sanat, jotka antoivat poliisimiehelle paljon miettimisen aihetta, konsuli meni lähellä olevaan konttoriinsa. Fiks jäi yksikseen. Ankara maltittomuus kiihotti hänen hermojansa, samalla kuin omituinen aavistus hänelle sanoi varkaan olevan "Mongolia'ssa". Ja tosiaankin, jos tuo hirtehinen oli lähtenyt Englannista päästäkseen Uuteen Maailmaan, niin lienee hän sittenkin valinnut tien Indian kautta, sillä tämä tie oli vähemmin vartioitu kuin Atlantin poikki kulkeva tie.
Fiks ei saanut kauan olla mietteissänsä, sillä kovat vihellykset ilmoittivat äkkiä höyrylaivan tulon. Kantajain ja fellahien lauma hyökkäsi laiturille semmoisella metelillä, että oikein sääli tuli muiden ihmisten jäseniä ja vaatteita. Kymmenkunta kanootteja läksi rannasta "Mongolia'a" vastaan.
Pian näkyikin "Mongolia'n" suunnaton runko kanavan suulla, ja kellon lyödessä 11 pysähtyi laiva reitille päästäen höyrynsä ulos huumaavalla pauhinalla.
Matkustajia oli sangen paljon. Muutamat jäivät laivan kannelle katselemaan kaunista näkyä; useimmat soudattivat itsensä kanooteissa maihin.
Fiks silmäili tarkasti jokaista tulijaa.
Hänen tuossa toimessa ollessaan astui eräs matkustaja hänen luokseen sysättyään ensin tukevalla kädellä syrjään fellahit, jotka meluten ja rähisten tarjosivat hänelle palveluksiansa, ja kysyi kohteliaasti, missä Englannin konsulivirasto täällä oli. Samassa otti matkustaja esiin passin, jonka hän epäilemättä tahtoi saada todistetuksi konsulivirastossa.