— Todistuttamaan passiansa, niinkö?
— Niin kyllä. Passista ei ole muuta kuin haittaa kunnialliselle ihmiselle ja apua roistojen pakenemiselle. Olen varma siitä, että passi on oikeassa kunnossa, mutta ettehän suinkaan todista sitä?
— Miksen? Jos se on oikeassa kunnossa, niin ei minulla ole oikeutta olla merkitsemättä siihen "näytetty".
— Mutta, herra konsuli, minun täytyy pidättää mies täällä niin kauan, kunnes saan Lontoosta vangitsemiskäskyn.
— Se on teidän oma asianne, herra Fiks. Minä puolestani en voi…
Konsuli ei ennättänyt sanoa ajatustansa loppuun, sillä kolkutus kuului ovelta ja vahtimestari saattoi sisään kaksi muukalaista. Toinen heistä oli äskeinen palvelija, jota Fiks oli puhutellut.
Tulleet olivat isäntä ja palvelija. Edellinen antoi esiin passinsa ja parilla sanalla pyysi konsulia hyväntahtoisesti todistamaan sen.
Konsuli luki passin hyvin tarkasti. Sillä välin Fiks katseli tai oikeammin nieli katseillansa muukalaista.
Konsuli oli lukenut passin..
— Tekö olette Phileas Fogg, esquire? — kysyi hän.