— Nimittäin Afrikassa?
— Ihan oikein.
— Afrikassa! — toisti Passepartout. — Enpä osaa tuota vielä oikein käsittää. Ajatelkaas, herra! En ikinäni luullut meidän lähtevän etemmäksi Pariisin kuuluisaa pääkaupunkia; minä sain katsella sitä aamulla kello 7:stä ja 20 minuuttia kello 8:aan ja 40 minuuttia Pohjoisen asemahuoneen ja Lyonin asemahuoneen välillä, vaunujen akkunasta rankkasateella. Voi kuitenkin! Niin kernaasti olisin käynyt Père-Lachaise'lla ja sirkuksessa Champs-Elysées'illä!
— Teillä on siis kovin kiire? — kysäisi poliisi.
— Ei minulla, mutta isännälläni. Vaan malttakaas, minun piti ostaa sukkia ja paitoja, sillä Lontoosta ei otettu mukaan paljon mitään; ei meillä ole kuin pieni matkalaukku, ei yhtään muuta.
— Minä saatan teitä kauppapuoteihin, joista saatte ostaa mitä vain tahdotte.
— Monsieur, — sanoi Passepartout, — tehän olette itse kohteliaisuus, oikein totta.
He läksivät yhdessä. Passepartout puheli alinomaa.
— Kunhan vain en myöhästyisi höyrylaivalta, — arveli hän.
— Ettehän toki, — vastasi Fiks, — kello on vasta 12.