Passepartout veti esiin suuren kellonsa.
— Kaksitoista? Kyllä kai! Kello on kahdeksaa minuuttia vailla 9.
— Kellonne jättää, — sanoi Fiks.
— Minunko kelloni jättää! Vanha perintökello, joka on jo vaarin-isän ajoilta! Se ei valehtele, ei viittäkään minuuttia koko vuodessa. Se on oikea kronometri.
— Nyt huomaan, — sanoi Fiks. — Kellonne näyttää Lontoon aikaa, mutta Lontoon kellot ovat kaksi tuntia jäljellä Suezin kelloista. Teidän tulee asettaa aina kellonne sen maan kellojen mukaan, jossa olette.
— Minäkö rupeaisin kelloani vääntelemään! — huudahti Passepartout. —
En tässä maailmassa!
— Sitten ei kellonne pidä yhtä auringon kanssa.
— Olkoon pitämättä sitten; se merkitsee, että aurinko ei itsekään käy täällä oikein!
Ja ylpeällä kädenkeikauksella Passepartout pisti kellonsa jälleen taskuun.
Kotvasen kuluttua sanoi hänelle Fiks: