Poliisimies Fiks oli, niinkuin lukija muistaa, kuullut Bombayssa Passepartout'in kertovan isännälleen, mitä hänelle oli tapahtunut Malebarin mäellä, ja tämän seikan oli Fiks osannut käyttää hyödykseen. Hän oli jättänyt matkansa seuraavaksi päiväksi ja yllyttänyt Malebar-pagodin pappeja ajamaan pahantekijää takaa. Olipa Fiks luvannut heille melkoisen vahingonpalkkionkin, sillä hän tiesi Englannin hallituksen kovasti rankaisevan semmoisia rikoksia. Sitenpä olivat papit lähteneet pahantekijän perään seuraavassa junassa. Mutta kun nuoren lesken pelastamiseen oli kulunut joltinenkin aika, niin oli Fiks pappien kanssa ennättänyt Kalkuttaan ennen Foggia ja hänen palvelijaansa. Sähkösanomalla olivat he ilmoittaneet asian jo ennakolta tuomarille ja käskeneet ottaa kiinni Foggin ja Passepartout'in heti rautatien asemahuoneella. Mutta kovastipa Fiks ällistyi — senhän jokainen arvaa — kuultuansa, ettei Phileas Fogg vielä ollut tullutkaan Kalkuttaan. Hän rupesi arvelemaan varkaan pysähtyneen välillä, mennäksensä pohjoisiin maakuntiin. Neljäkolmatta tuntia oli Fiks tuskallisessa levottomuudessa väijynyt rautatien asemahuoneella saalistansa. Ja voi, kuinka hän ihastui tänä aamuna, nähdessään hänen astuvan ulos vaunusta, tosin erään nuoren naisen kanssa, jonka ilmaumista hän ei millään muotoa osannut arvata! Heti lähetti Fiks poliisimiehen ottamaan hänet kiinni, ja näinpä nyt Mr. Fogg, Passepartout sekä Bundelkundin rajahin nuori leski olivat joutuneet tuomari Obadian eteen.
Jos Passepartout olisi asialtansa malttanut, niin hän olisi eräässä nurkassa kuulijain joukossa huomannut salapoliisin, joka kuunteli jutun kulkua mitä suurimmalla hartaudella, niinkuin luonnollista olikin, sillä Kalkuttassakaan hän ei vielä ollut saanut vangitsemiskäskyä Lontoosta.
Tuomari Obadia oli ottanut Passepartout'in tunnustuksen pöytäkirjaan. Voi kuinka kernaasti Passepartout olisi ottanut sanansa takaisin, jos suinkin olisi laatuun käynyt!
— Syytös on siis tunnustettu? — kysyi tuomari.
— On, — vastasi Fogg kylmästi.
— Koska, — jatkoi tuomari, — Englannin laki suojelee kaikkia indialaisen väestön uskontoja, koska rikoksen on tunnustanut herra Passepartout, joka, niinkuin todistettu on, jaloillansa on saastuttanut pyhää lattiata pagodissa Malebarin mäellä Bombayssa lokakuun 20 p:nä, niin katsoo Oikeus kohtuulliseksi tuomita yllämainitun Passepartout'in 15 päivän vankeuteen ja sitäpaitsi vetämään sakkoa 300 puntaa.
— Kolmesataa puntaa! — kiljaisi Passepartout, välittämättä muusta kuin sakosta.
— Vait! — ärjäisi vartia äänellä, joka oli ankara kuin pasuuna.
— Ja koska, — jatkoi vaan tuomari Obadia, — ja koska täydellisesti ei ole voitu selville saada, että salavehkeitä olisi ollut olemassa isännän ja palvelijan välillä, mutta ensinmainittu kumminkin on velvollinen vastaamaan palvelijastansa, joka hänen leivässään on, niin katsoo Oikeus kohtuulliseksi tuomita Phileas Foggin 8 päivän vankeuteen ja vetämään sakkoa 150 puntaa. — Julistettu. — Notaari, huutakaa seuraava juttu esiin!
Fiks oli oikein mielissänsä: Phileas Foggin täytyy jäädä kahdeksaksi päiväksi Kalkuttaan, — enempää ei ole tarvis; kyllä vangitsemiskäsky siksi joutuu tänne.