Passepartout oli vimmoissaan. Moinen tuomio saattaa isännän ihan perikatoon. Kaksikymmentä tuhatta puntaa on menetetty, ja ainoastaan siitä syystä, että hän, senkin pässi, oli mennyt tuohon kirottuun pagodiin!
Phileas Fogg, tyynenä, ikäänkuin tuomio ei olisi häntä koskenutkaan, ei edes ollut räväyttänyt silmäänsäkään. Mutta juuri kun notaari yritti esiinhuutaa seuraavata juttua, nousi hän ylös.
— Minä annan takauksen, — sanoi hän.
— Siihen on teillä oikeus, — vastasi tuomari.
Fiks tunsi selkäänsä karmivan, mutta pian hän sai varmuutensa takaisin, kun kuuli tuomarin lausuvan:
— Sen johdosta, että Phileas Fogg ja hänen palvelijansa ovat ulkomaalaisia, katsoo Oikeus kohtuulliseksi määrätä kumpaisenkin takaussumman tuhanneksi punnaksi.
Kaksituhatta puntaa tuli siis Mr. Foggin maksaa, jos ei tahtoisi tyytyä ensin julistettuun tuomioon.
— Minä maksan, — sanoi hän.
Ja laukusta, joka oli Passepartout'in huostassa, otti hän setelitukun ja asetti sen notaarin eteen.
— Tämä summa, — sanoi tuomari, — suoritetaan teille takaisin, kun olette kärsineet vankeusrangaistuksenne. Siihen saakka olette vapaa tätä talletettua takaussummaa vastaan.