Oopiumia poltetaan kaikkialla ja alinomaa Kiinan valtakunnassa. Miehet ja naisetkin käyttävät tätä julmaa nautintoa, ja ken vaan on tottunut vetämään henkeensä tätä huumaavata savua, se ei enää voi luopua siitä saamatta kovia vatsankipuja. Kova polttaja saattaa polttaa kahdeksankin piippua päivässä, mutta sellaiset eivät eläkään kuin viisi vuotta.
Tämmöiseen polttohuoneeseen olivat Fiks ja Passepartout tulleet virvoittelemaan. Passepartout'illa ei ollut rahoja mukanaan, mutta hän toivoi suorittavansa velkansa Fiksille myöhemmin, milloin aika ja paikka myöten antaa.
Tilattiin kaksi pulloa portviiniä. Ranskalainen näytti kyllä osaavansa antaa kelpo viinille asianmukaisen kunnian. Fiks sitävastoin joi vähän ja tarkasteli mitä suurimmalla huolella Passepartout'ia. Juteltiin kaikenlaisista asioista, erittäinkin siitä, kuinka hauska muka oli, että Fiks lähtee samalla höyrylaivalla kuin hekin. Juuri kun puhe oli kääntynyt siihen, että höyrylaiva lähtee aikaisemmin kuin ensin oli määrätty, nousi Passepartout mennäkseen ilmoittamaan sitä isännälleen. Viinikin oli jo juotu.
Fiks pidätti häntä.
— Malttakaa hetkinen, — sanoi hän.
— Onko teillä jotakin sanomista, monsieur Fiks?
— On, ja hyvin tärkeätä.
— Hyvin tärkeätäkö! — virkkoi Passepartout, juoden viimeisen viinitilkan lasistansa. — Tärkeät asiat jätämme huomiseksi. Tänään ei minulla ole aikaa.
— Asia koskee isäntäänne, — sanoi Fiks.
Passepartout loi häneen tutkivan silmäyksen.