Fiksin kasvot osoittivat jotakin erinomaista. Hän istahti.
— No mikä tärkeä asia teillä nyt on? — kysyi hän.
Fiks laski kätensä hänen olalleen ja sanoi matalalla äänellä.
— Olette kai arvannut, kuka olen?
— Mitä vielä! — vastasi Passepartout nauraen.
— Sitten puhun teille kaikki.
— Koko tuon jutun tunnen pitkin ja poikki, veli hyvä. Asia ei ole niin kovin konstikas. Puhukaa kumminkin, mutta kaikissa tapauksissa sanon teille suoraan, että herrat ovat viskanneet rahansa aivan kuin veteen.
— Veteenkö! Sittenpä ette tiedäkään, kuinka suuri tuo summa oli.
— Tiedän maar! Kaksikymmentä tuhatta puntaa!
— Viisikymmentä ja viisi tuhatta, — vastasi Fiks puristaen toisen käsivartta.