— Mitä? — huudahti Passepartout; — olisiko herra Fogg uskaltanut!… Viisikymmentäviisi tuhatta!… No niin, sitä suurempi syy kiirehtiäkseni. — Hän nousi jälleen.
— Niin, viisikymmentäviisi tuhatta puntaa! — jatkoi Fiks pakottaen hänet istumaan, tilattuaan konjakkia. — Ja jos minun onnistuu, niin saan kaksituhatta puntaa palkinnoksi. Tahdotteko auttaa minua, niin saatte viisisataa?
— Auttaa teitä, niinkö? — huudahti Passepartout avaten silmänsä tavattoman suuriksi.
— Niin, auttaa minua pidättämään herra Foggia täällä muutamia päiviä.
— Soo-o, vai sellaista te minulle ehdotatte, — virkkoi Passepartout. — Ei vainen siinä kylläksi, että seuraatte isäntääni ja pidätte hänen rehellistä käytöstänsä epäluulonalaisena; vai tahtovat ne gentlemannit vielä päälle päätteeksi laittaa esteitä hänen tiellensä! Oikein mua hävettää heidän puolestaan.
— Mitäs te oikeastaan tarkoitatte? — kysäisi Fiks.
— Sitä minä tarkoitan, että tuommoinen käytös on hyvin huonoa. Se on niin paljon kuin rosvoina karata monsieur Foggin kimppuun ja kiskoa rahat hänen taskustaan!
— Se se juuri onkin aikomus.
— Mutta tuohan on häijyä juonta! — kiljaisi Passepartout, yhä enemmän innostuen konjakista, jota Fiks kaatamistaan kaateli hänen lasiinsa ja jota hän joi, itsekään sitä huomaamatta.
— Tuohan on häijyä paulan viritystä, ja keltä? Hyi sellaisia gentlemanneja! Sellaisia tovereita!