— Kääntyäkö takaisin. Johan nyt! Päinvastoin on aikomukseni pitkittää matkaamme, koska kaikki on tähän asti onnistunut hyvin.
— Mutta en käsitä, kuinka pääsemme tämän vesitasangon alle.
— En aiokaan syöstä siihen suin päin; mutta tämän sisämeren ympärillä on varmasti kiinteitä kalliojoukkoja.
— Epäilemättä.
— Ja sen vastakkaiselta rannalta uskon löytäväni alaspääsytien.
— Kuinka pitkän luulette tämän meren olevan?
— Kolmekymmentä tahi neljäkymmentä penikulmaa.
— Vain niin! vastasin, ajatellen itsekseni, että tämä lasku saattoi olla hyvinkin virheellinen.
— Meillä ei siis ole yhtään aikaa hukattavana; jo huomenna lähdemme merelle.
Silmäni etsivät alusta, joka veisi meidät toiselle rannalle.