Kauhistus valtaa minut; en tahdo kulkea eteenpäin! Jos kävisi päinsä, niin katkaisisin purjeen nostoköyden! Tahdon tehdä kapinan professoria vastaan; hän ei edes vastaa minulle.
Äkkiä Hannu nousee ja osoittaa sormellaan tuota uhkaavaa esinettä edessämme.
— Saari, sanoo hän.
— Saari! huudahtaa setäni.
— Saariko? sanon minäkin vuorostani, kohottaen olkapäitäni.
— Silminnähtävästi, vastaa professori, purskahtaen kaikuvaan nauruun.
— Entäs tämä vesipatsas?
— "Geysir", sanoo Hannu.
— Epäilemättä se on geysir, sanoo setäni; samanlainen geysir kuin Islannissakin.[57]
Alussa en tahtonut myöntää niin suuresti erehtyneeni, että olin luullut saarta merieläimeksi. Mutta todistus on silmieni edessä, ja minun täytyy viimein tunnustaa erehtyneeni. Tämä oli vain luonnonilmiö.