— Mutta minä kyllä näen, sanoin minä, ja sieppasin kiiltävän esineen hiekalta.
— Mitä sitten näet?
— Tämän, vastasin minä, ja näytin sedälleni ruostuneen tikarin, jonka olin löytänyt.
— Kas kummaa! sanoi hän; oliko sinulla siis mukanasi tämä ase lähtiessämme?
— Minullako? Ei suinkaan! Mutta teillä. — — —
— Ei tietääkseni, vastasi professori. Minulla ei ole ikinä ollut tätä kapinetta hallussani.
— Sepä on kummallista!
— Ei, se on varsin yksinkertainen asia, Akseli: islantilaisilla on usein tällaisia aseita, ja tämä on Hannun oma, häneltä se on varmaankin kadonnut. — — —
Pudistin epäillen päätäni.
— Tämä tikari ei ole koskaan ollut Hannun.