Hän ampui sitten useita laukauksia, vaikka matka oli vielä pitkä eikä tuuli puhaltanut siihen suuntaan…! Mitään pamausta ei kuulunut laivan kannelta. Sillä välin tummeni ilta vähitellen yöksi; ennenpitkää oli höyrylaivan runko häipynyt näkyvistä. Tunnin päästä se olisi epäilemättä ehtinyt Phinan saaren ohi.

Tietämättä mitä tehdä, Godfrey päätti silloin sytyttää pihkaisen puuryhmän, joka kasvoi Lippuniemekkeen takana. Hän viritti nallihatun avulla kahmalollisen kuivia lehtiä ja pisti sitten tulen mäntyryhmään, joka pian leimahti mahtavaksi soihduksi.

Mutta laivan tulet eivät vastanneet tähän maalla sytytettyyn merkkivalkeaan, ja Godfrey palasi surumielin Willin puulle tuntien itsensä ehkä hyljätymmäksi kuin oli tähän asti ollut!

XVI

Tapahtuu jotakin, mikä ei lukijaa kummustuttane.

Tämä oli kova isku Godfreylle. Tulisiko tuo häneltä livahtanut tilaisuus enää koskaan takaisin? Saattoiko hän sitä toivoa? Ei! Tuon laivan välinpitämättömyys sen purjehtiessa Phinan saaren ohitse viitsimättä sitä edes tunnustella oli niin ilmeinen, että samoin menettelisivät kaikki alukset, jotka uskaltautuisivat tälle Tyynenmeren autiolle kohdalle. Miksipä toiset poikkeaisivat tänne paremmin kuin tuo äskeinenkään laiva, koska saarella ei ollut mitään suojasatamaa.

Godfrey vietti surullisen yön. Tuon tuostakin hän hätkähti hereille ollen kuulevinansa tykinlaukauksen ulapalta. Hän kyseli itseltään silloin, oliko laivasta ehkä vihdoinkin havaittu rannalla vielä loimuava suuri nuotio ja yritettiinkö sieltä kenties laukauksella ilmoittaa, että oltiin saapuvilla.

Godfrey kuunteli… Kaikki tuo ei ollut muuta kuin hänen liiaksi kiihoittuneiden aivojensa luoma harhavaikukutelma. Kun päivä oli valjennut, alkoi hän jo itselleen uskotella, ettei tuo laivan ilmestyminen ollut muuta ollutkaan kuin unta, joka oli alkanut eilen kello kolmen tienoissa iltapäivällä!

Mutta ei! Oli liiankin varmaa, että laiva oli näyttäytynyt Phinan saaren edustalla, ehkä vähemmän kuin kahden penikulman päässä siitä, ja yhtä totta oli, että se ei ollut sinne poikennut!

Tästä pettymyksestään Godfrey ei ollut hiiskunut sanaakaan Tartelettille. Mitä olisi hyödyttänyt hänelle siitä jutella? Eikö tuo kevytmielinen mies sitäpaitsi koskaan ajatellut neljääkolmatta tuntia pitemmälle. Hän ei enää edes odotellutkaan tilaisuutta, joka voisi heidät saarelta vapauttaa. Hän ei kuvitellut, että tulevaisuus koskaan voisi hänelle tarjota mitään tähdellistä. San Francisco alkoi häipyä hänen muististaan. Hänellä ei ollut odottelevaa kihlattua, ei Will-enoa, jonka luokse mieli paloi. Jos hän tällä maankolkalla olisi voinut järjestää tanssikurssit, olisivat hänen toiveensa olleet tyydytetyt — vaikkapa ei olisi ollut enempää kuin yksi oppilas.