Vähän jälkeen keskiyön alkoivat karjumiset kajahdella entistä voimakkaampina ja lyhyemmän matkan päästä. Oli mahdotonta epäillä, että ulvova joukko lähestyi Willin puuta.
Niin, se oli liiankin varmaa! Mutta mistä nuo pedot sitten oikeastaan olivat tulleet? Eivät ne olleet voineet aivan äskettäin nousta maihin Phinan saarelle! Niiden oli täytynyt siis olla siellä ennen Godfreyn tuloa! Mutta miten sitten koko tuo lauma oli voinut niin hyvin lymytä, että hän eräretkillään enempää kuin samoiluillaan keskimetsissä ja saaren uloimmilla eteläisillä rannikoilla ei ollut koskaan tavannut niistä jälkeäkään! Missä oli se salaperäinen luola, joka oli oksentanut kidastaan nuo leijonat, pantterit ja tiikerit? Eikö tämä kaikkien tähänastisten selittämättömien seikkojen joukossa ollut selittämättömin?
Karefinotu ei voinut uskoa korviansa. Kuten sanottu, oli juuri hänen kummastuksensa kaikkein suurin. Willin puun sisustaa valaisevan liekin hohteessa olisi hänen mustalla naamallaan voinut havaita mitä omituisimpia irvistyksiä.
Tartelett puolestaan voihki, valitti ja nurisi loukossaan. Hän tahtoi kysellä Godfreyltä tätä kaikkea; mutta nuori mies ei voinut hänelle vastata eikä ollut sillä tuulellakaan. Hän aavisti ääretöntä vaaraa, mietti keinoja sen välttämiseksi. Kerran, pari hän Karefinotun kanssa etääntyi aitauksen keskelle. He tahtoivat tarkastaa, oliko tarhan portti sisäpuolelta vankasti suljettuna.
Yhtäkkiä syöksyi eläinjoukko lumivyöryn tapaan Willin puuta kohti.
Se oli vasta vain vuohi-, lammas- ja kaniinilauma. Säikähtyneinä kuulemastaan petoeläinten mölystä ja vainuten niiden lähenemisen nämä elukat olivat paenneet kuin hullut laitumelta ja saapuivat etsimään suojaa paalutuksen takaa. "Niille täytyy avata!" sanoi Godfrey. Karefinotu nyökkäsi. Hänen ei tarvinnut puhua samaa kieltä kuin Godfrey lausuakseen ajatuksensa.
Portti avattiin, ja koko säikähtynyt lauma syöksyi aitaukseen.
Mutta sillä hetkellä välähti avatun aukon läpi kiiluvia silmiä tuosta pimennosta, jonka mammutpetäjäin muodostama katto teki vielä synkemmäksi. Ei ollut enää aikaa tarhan sulkemiseen! Tarttua Godfreyn niskaan, laahata hänet vastoin tahtoansa mukaansa ja työntää kammioon, jonka oven hän rajusti sulki — tuon kaiken teki Karefinotu salamannopeasti.
Uudet karjahdukset ilmaisivat, että kolme tai neljä petoa oli tunkeutunut aitauksen sisäpuolelle.
Silloin sekaantui näihin kauheihin karjahduksiin moniäänistä säikähdyksen määkinää ja mörinää. Kotieläinten lauma oli kuin satimeen ajettuna jäänyt hyökkääjäin kynsien raadeltavaksi.