"Neljä miljoonaa", vastasi William W. Kolderup.
Se oli viimeinen nuijanisku. J.R. Taskinar lyyhistyi. Vasara kumahti pöydän marmorilaattaan…
Spencerin saari oli myyty huutokaupalla neljästä miljoonasta dollarista
San Franciscon William W. Kolderupille.
— Kyllä minä kostan! — jupisi J.R. Taskinar.
Ja luotuansa vielä vihaisen silmäyksen vastustajaansa hän palasi
Occidental-hotelliin.
Sillä välin kajahtivat kolminkertaiset eläköön-huudot ja ihastuksen remahdukset William W. Kolderupin korvissa saatellen häntä Montgomery-kadulle asti. Ja niin suuri oli riemastuneiden amerikkalaisten innostus ja hullaantuminen, etteivät he muistaneet edes laulaa Yankee Doodleansa.
III
Phina Hollaneyn ja Godfrey Morganin keskustelu pianon säestyksellä.
William W. Kolderup oli siis palannut Montgomery-kadun varrella sijaitsevaan palatsiinsa. Tämä katu on San Franciscon Regent Street, Broadway, Boulevard des ltaliens. Tätä suurta valtasuonta pitkin, joka kulkee kaupungin läpi yhdensuuntaisesti sen rantakatujen kanssa, käy vilkas liike, kaikkialla näkyy mitä vauhdikkain touhu ja elämä. Siellä kulkee monilukuisia raitioteitä, vierii hevosten tai muulien vetämiä ajopelejä; kiirehtivät ihmiset tungeskelevat kivikäytävillä ja hyvin uhkeiden kauppapuotien edustalla. Vielä lukuisampi on ihmistulva kapakkain ovilla, ja niissä nautitaan mitä tyypillisimpiä kalifornialaisia juomia.
Tarpeetonta on kuvailla Friscon pohatan asuntoa. Kun hänellä oli liian paljon miljoonia, niin oli liiaksi ylellisyyttäkin. Enemmän mukavuutta kuin makua. Vähemmän taiteellista kuin käytännöllistä vaistoa. Eihän kaikki ollut yhtaikaa mahdollista.