Tyytyköön lukija tietoon, että siellä oli upea vastaanottohuone ja tässä huoneessa piano, jonka sävelet kaikuivat palatsin kuuman ilmapiirin läpi hetkellä, jolloin äveriäs Kolderup sinne astui.
— Hyvä, — tuumi hän, — he ovat täällä! Sananen rahastonhoitajalleni, ja sitten käymme heti juttelemaan!
Ja hän kääntyi työhuoneeseensa päin, päättääkseen tämän pienen liikeasian, Spencerin saaren oston, jotta sitä ei enää tarvitsisi ajatella. Sitä varten piti vain ottaa esille ja myydä muutamia arvopapereita maksaakseen ostoksensa. Neljä riviä hänen pörssivälittäjälleen, muuta ei tarvittu. Senjälkeen William W. Kolderup ryhtyisi toiseen "laskelmaan", joka oli hänellä aivan eri tavalla sydämenasiana.
Niin, Phina ja Godfrey olivat salissa: edellinen pianon ääressä, jälkimmäinen loikoillen sohvalla ja raukeasti kuunnellen noita harppumaisen heleitä säveliä, joita ihastuttavan tytön sormet loihtivat soittokoneesta.
"Kuunteletko sinä?" kysyi viimemainittu.
"Tietysti."
"Niin, mutta käsitätkö sinä?"
"Käsitänkö, Phina! Et ole niitä Auld Robin Grayn muunnelmia koskaan soittanut näin hyvin."
"Enhän minä Auld Robin Graytä soita, Godfrey… tämä kappale on Happy moment…"
"Ah, minä luulin!" vastasi Godfrey välinpitämättömällä äänellä, jonka merkityksestä ei olisi voinut erehtyä.