Nuori tyttö kohotti molemmat kätensä ja jätti hetkiseksi sormensa haralleen pianon yli ikäänkuin aikoen jälleen näppäistä säveleen. Sitten hän kääntäen puoliksi tuoliansa jäi muutamiksi silmänräpäyksiksi katselemaan liian tyyntä Godfreytä, joka koetti välttää hänen katsettansa.
Phina Hollaney oli William W. Kolderupin kummityttö. Huolehdittuaan orvon kasvatuksesta hän oli antanut tytölle oikeuden pitää itseänsä hänen tyttärenään, jonka tulisi rakastaa häntä isänänsä. Tyttö ei sitä laiminlyönytkään. Hän oli nuori, "omalla tavallaan kaunis", kuten sanotaan, ja ihan varmaan hurmaava kuusitoistavuotias vaaleaverinen tyttö, jossa oli hiven ruskeatakin, kuten voi lukea hänen tummansinisten silmiensä kristallista. Emme voisi olla vertaamatta häntä liljaan, koska sitä vertausta parhaissa seurapiireissä poikkeuksetta käytetään amerikkalaisista kaunottarista. Hän oli siis lilja, jos suvaitsette, mutta johonkin vastustuskykyiseen ja vankkaan metsäruusuun oksastettu. Epäilemättä hänellä oli paljon sydämellisyyttä, tuolla nuorella missillä, mutta hänellä oli myöskin paljon käytännöllistä tajua, hyvin omintakeinen esiintyminen, eikä hän antautunut sukupuolensa ja ikäistensä haaveiluihin ja unelmiin enemmän kuin oli sopivaa.
Unelmat menevät hyvin mukiin nukkuessa, mutta eivät valveilla ollessa.
Ja tällä hetkellä hän ei nukkunut, eikä häntä suinkaan edes nukuttanut.
"Godfrey", toisti hän.
"Phina", vastasi nuori mies.
"Missä sinä nyt olet?"
"Sinun lähelläsi… tässä salissa…"
"Ei, et ole minun lähelläni, Godfrey! Et ole tässä salissa!… Olet kaukana, hyvin kaukana… merien tuolla puolen, eikö niin?"
Ja konemaisesti etsien pianoa Phinan käsi harhaili pienten septimien sarjaan, jonka surumielisyys sanoi paljon ja jota ehkä ei ymmärtänyt William W. Kolderupin sisarenpoika.
Sillä se tämä nuori mies oli, sellainen oli se sukulaisuuden side, joka yhdisti hänet tämän talon rikkaaseen isäntään. Tämän saarenostajan jo vuosikausia sitten orvoksi jääneenä sisarenpoikana oli Godfrey Morgan, samoinkuin Phinakin, kasvatettu enonsa luona, jolle liikeasioiden kuumeinen touhu ei koskaan ollut suonut väliaikaa naimista ajatellakseen.