"Dreamissa ei ole pappia, Godfrey", vastasi Will-eno, "sen kyllä tiedät; mutta luullakseni on niitä vielä San Franciscossa, ja kaiketi sieltä tapaisimme useammankin kuin yhden arvokkaamman pastorin, joka suostuisi tekemään meille tämän pienen palveluksen! Arvelen siis noudattavani mielihaluasi sanoessani sinulle, että huomenna astumme jälleen laivaan!"
Sitten Phina ja Will-eno tahtoivat, että Godfrey olisi hyvä ja näyttäisi heille saartansa. Hän opasteli heitä siis mammutpetäjäin juurella ja vähäisen joen vartta pienelle sillalle asti.
Voi, Willin puun majasta ei enää ollut mitään jäljellä! Tuli oli kokonaan polttanut poroksi puun tyveen laaditun asunnon. Jollei William W. Kolderup olisi saapunut, niin nyt, kun heidän pienet talouskapineensa ja työkalunsa olivat hävitetyt ja ilmieläviä petoja juoksenteli saarella, olisi Robinsoniemme kohtalo talven tullen ollut varsin surkuteltava.
"Eno Will", virkkoi sitten Godfrey, "jos olin antanut tälle saarelle Phinan nimen, niin sallikaa minun lisätä, että mammuttipetäjän, jossa asuimme, olin ristinyt Willin puuksi".
"Hyvä on", vastasi eno, "me otamme sen siemeniä mukaamme kylvääksemme niitä Friscossa puutarhaani!"
Tämän kävelyn aikana havaittiin etäältä muutamia petoeläimiä, mutta ne eivät tohtineet hyökätä Dreamin lukuisan ja hyvin aseistetun matruusijoukon kimppuun. Siitä huolimatta oli niiden olemassaolo yhtä käsittämätön tosiasia.
Sitten noustiin laivaan, kun Tartelett ensin oli pyytänyt, että saisi ottaa mukaan "krokotiilinsa" todistuskappaleeksi — mikä hänelle myönnettiin.
Illalla, kun kaikki olivat kokoontuneet Dreamin ruokasaliin, juhlittiin iloisella aterialla Godfrey Morganin koettelemusten päättymistä ja hänen kihlaustaan Phina Hollaneyn kanssa.
Seuraavana päivänä, tammikuun 20:ntenä, Dream oli lähtökunnossa kapteeni Turcotten komentaessa. Kello kahdeksalta aamulla Godfrey näki, jonkun verran heltyen, lännen taivaanrannalle varjona haihtuvan tuon saaren, jolla hän oli ollut viisi kuukautta koulussa ja oppinut unohtumattomia läksyjä.
Matka sujui nopeasti kauniilla säällä ja suotuisalla tuulella, joka salli Dreamin levittää purjeensa. Ah, tällä kertaa se ohjasi suoraan maaliinsa, se ei yrittänyt ketään pettää! Se ei tehnyt lukemattomia mutkia, kuten ensimmäisellä matkallaan! Se ei perääntynyt yöllä, minkä oli päivän kuluessa kulkenut!