Nyt ei enää ollut mitään selittämätöntä Phinan saaren muistettavissa tapauksissa.
"Hyvin pelattu!" huudahti William W. Kolderup. "Minä en olisi osannut tehdä paremmin kuin tuo vanha Taskinarin lurjus!"
"Mutta noine hirvittävine vieraineen", huomautti Phina, "on nyt
Spencerin saari…!"
"Phinan saari…" oikaisi Godfrey.
"Phinan saari", toisti nuori rouva hymyillen, "aivan kelpaamaton asuttavaksi!"
"Pyh",, vastasi Will-eno, "odotetaan siksi, kun sen viimeinen leijona on syönyt viimeisen tiikerin!"
"Ja etkö silloin, rakas Phina", kysyi Godfrey, "pelkää lähteä sinne kesäkaudeksi minun kanssani?"
"Sinun kanssasi, rakas puolisoni, en pelkää mitään missään!" vastasi Phina. "Ja koska sinä siis et olekaan tehnyt kiertomatkaasi maapallon ympäri…"
"Niin teemme sen yhdessä!" huudahti Godfrey. "Ja jos kova onni joskus tekisi minusta todellisen Robinsonin…"
"Niin minä olen uskollisimpana Robinsonittarena rinnallasi!"