"Milloin te sallitte, eno Will."
"Parasta sitten, että lähdet mahdollisimman pian!"
Kun viimeiset sanat lausuttiin, oli Phina äkkiä keskeyttänyt soittonsa, vasemman käden pikkusormi oli juuri näpännyt dissin… eikä neljännesnuotti ollut päättynyt sävelen korkotavuun. Hän oli pysähtynyt keskelle sanaa "haikea", kuten "Hugenottien" Raoul poistuessaan Valentinen kanssa esittämänsä duetton jälkeen. Ehkä Phina-neidon sydän oli hiukan paisuksissa, mutta hän oli lujasti päättänyt olla mitään virkkamatta.
Silloin William W. Kolderup Godfreyhin katsahtamatta astui pianon luo.
"Phina", sanoi hän vakavasti, "ei saa koskaan pysähtyä 'haikeaan'!"
Ja laskien paksun sormensa kohtisuoraan näppäimelle. Hän kajahdutti heleän a:n.
IV
T. Artelett, jota nimitetään Tartelettiksi, esitellään asianmukaisesti lukijalle.
Jos T. Artelett olisi ollut ranskalainen, olisivat hänen maanmiehensä ihan varmaan nimittäneet häntä leikillisesti Tartelettiksi. [Tartelette merkitsee: pikku torttu. Suom.] Ja koska se nimitys hänelle sopii, emme epäröi sitä hänestä käyttää. Ja jollei Tartelett ollutkaan ranskalainen, olisi hänen varsin hyvin sietänyt olla.
Teoksessaan "Matka Pariisista Jerusalemiin" kertoo Chateaubriand pienestä miehestä, joka "oli puuteroitu ja piti tukkansa käherrettynä kuten ennen vanhaan, käytti kypsymättömän omenan väristä nuttua, pitkiä droguet-kankaisia liivejä, muslimista poimukaulusta ja kalvosimia samasta aineesta, vingutti käsiviulua ja tanssitti irokeeseilla Madelon Friquetia".