Seuraavana aamuna, kesäkuun 22 päivänä, palautettiin Dream oikealle suunnalleen, kuten kapteeni Turcotte oli luvannut, vaikka tuuli ei ollutkaan huomattavasti vaimentunut.
Tätä purjehdusta päivisin läntiseen suuntaan ja öisin itää kohti kesti vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia; mutta ilmapuntari osoitti nousemisen oireita; sen heilahtelut harvenivat. Saattoi odottaa rajuilman lakkaavan tuulten mukana, jotka alkoivat puhaltaa pohjoisesta käsin.
Niin tosiaan tapahtuikin.
Siten oli hauska koillistuuli lakaissut pilviä kesäkuun 25 päivänä, kun Godfrey kellon kahdeksaa käydessä aamulla nousi kannelle. Auringonsäteet leikkivät taklauksessa ja siroittelivat tulitäpläsiään kaikkiin laivanreunan ulkonemiin.
Tumman vihreä meri loisti silloin suurena ympyränä, johon säteilevä valo suoraan iski. Tuuli kävi enää vain keveinä lehahduksina, jotka kirjailivat aallonharjoja ohuella vaahdolla, ja alemmat purjeet irroitettiin.
Oikeastaan eivät merta enää kuohuttaneetkaan varsinaiset laineet.
Pitkät mainingit vain lempeästi tuudittelivat höyrylaivaa.
Mutta maininkeja tai lakkapäitä laineita, samapa se oli opettaja Tartelettista, joka oli sairaana yhtä hyvin silloin, kun oli "liian leppoista", kun silloinkin, kun oli "liian tuimaa"! Hän venyi siis puoleksi maaten kannella, suu raollaan kuin nikahtuvalla korpilla, joka on nostettu vedestä kuivalle maalle.
Kaukoputki silmäinsä edessä seisoi ensimmäinen perämies takahytin katolla ja tähysti pohjoista kohti.
Godfrey meni hänen luokseen.
"No, hyvä herra", sanoi hän tälle iloisesti, "tänään on hiukan parempaa kuin eilen?"