"Mitä sitten?" vastasi kapteeni Turcotte vilkkaasti.
"Onko tuuli ehkä kääntynyt?"
"Ei, herra Godfrey, ei… ja valitettavasti näyttää siltä, että se yltyy myrskyksi!"
"Mutta puhaltaahan se nyt takaamme!"
"Puhaltaa takaamme… tosiaankin… puhaltaa takaamme!…" vastasi kapteeni ilmeisesti vimmoissaan tästä huomautuksesta. "Mutta se ei suinkaan ole minun syyni!"
"Mitä sillä tarkoitatte?"
"Tarkoitan, että välttääkseni laivan joutumista vaaraan, minun on täytynyt kääntyä päinvastaiseen suuntaan ja paeta tuulen edellä!"
"Siitäpä koituu meille perin ikävää viivytystä", virkkoi Godfrey.
"Perin ikävää todellakin", vastasi kapteeni Turcotte; "mutta heti päivän tullen, jos aallokko vähän alenee, käytän tilaisuutta hyväkseni kääntääkseni keulan jälleen länttä kohti. Kehoitan teitä siis, herra Godfrey, palaamaan hyttiinne. Uskokaa minua, parasta on koettaa nukkua niin kauan kuin viillätämme tuulen suuntaan! Ei tarvitse kokea niin pahoja kolauksia!"
Godfrey nyökkäsi myöntävästi. Hän loi viimeisen levottoman silmäyksen matalalla riippuviin pilviin, jotka ajelehtivat äärettömän nopeasti, ja senjälkeen hän lähtien komentosillalta palasi hyttiinsä, jossa ennen pitkää jatkoi keskeytynyttä untansa.