Godfrey nousi siis vuoteeltaan puoliyön tienoissa, pukeutui lämpimästi ja astui kannelle.
Vartiovuorossa olevat miehet valvoivat etukeulassa. Kapteeni Turcotte seisoi komentosillalla.
Tuulen rajuus ei suinkaan ollut vähentynyt. Mutta kuitenkin olivat aaltojen sysäykset, joiden täytyi iskeä Dreamin keulavanteeseen, paljon heikontuneet.
Mutta kohottaessaan silmänsä laivan savutorvea kohti, jonka töyhtönä oli musta savu, Godfrey havaitsi, että tuo savu, sensijaan että olisi paennut keulan puolelta perään päin, leijailikin päinvastoin peräpuolelta eteenpäin seuraten aluksen suuntaa.
— Onkohan tuuli siis kääntynyt? — ihmetteli hän.
Ja hyvin mielissään tästä seikasta hän astui komentosillalle ja lausui kapteenia lähestyen:
"Kapteeni!"
Huppukauluksella varustettuun vahakankaiseen viittaansa puettu laivanpäällikkö ei ollut kuullut hänen tulevan eikä alussa voinut salata äkäistä liikettä nähdessään hänet vieressään.
"Tekö, herra Godfrey, tekö… komentosillalla?"
"Minä, kapteeni; ja minä tulen teiltä kysymään…"