"Ei, sen täytyy mennä kumoon!" toisteli hän luoden oppilaaseensa elottoman katseen.
"Tyyntykää, Tartelett!" vastasi Godfrey. "Laiva on luotu kellumaan, tuhat tulimmaista! Siihen on omat syynsä!"
"Sanon teille, ettei ole!"
Ja näissä mietteissä opettaja oli turvautunut pelastusvyöhönsä. Se oli hänellä yöt päivät tiukasti sidottuna rinnan päälle. Häntä ei olisi saatu siitä luopumaan, vaikka olisi tarjottu kultaa. Aina kun meri soi hänelle hetkisen hengähdysaikaa, pullistutti hän sen uudelleen puhaltamalla siihen voimakkaasti ilmaa. Se ei tosiaan ollut hänestä koskaan kyllin täysi!
Pyydämme lukijaa olemaan suopea säikähtynyttä Tartelettia kohtaan. Sille, joka ei ole tottunut mereen, voivat sen raivonpuuskat kylläkin aiheuttaa hiukan pelkoa, ja tiedetäänhän, että merimatkalle, jollaisen hän nyt teki vasten tahtoaan, hän ei ollut tähän päivään uskaltanut mennä edes San Franciscon lahden rauhallisilla vesillä. Siis voi kylläkin antaa hänelle anteeksi pahoinvoinnin laivalla suuressa myrskyssä ja vaahtopäisten laineiden herättämän säikähdyksen.
Sitäpaitsi kävi ilma yhä pahemmaksi uhaten Dreamia jollakin lähenevällä tuulispäällä, jonka sananlennättimet olisivat sille ilmoittaneet, jos se olisi ollut rannikolta näkyvissä.
Vaikka laiva, joka päivän mittaan sai kauheita kolauksia, kulki enää vain vähällä höyryllä, jotta ei pilaisi konettaan, niin sittenkin potkuri tässä rajussa myllerryksessä vuoroin kohosi aalloista ja upposi niiden alle. Siitä seurasi kamalia kylkitärähdyksiä syvimmässä aallokossa tai tempaisuja vesilinjan alapuolelle, jotka voivat olla vaarallisia vankallekin rakenteelle. Tällöin kuului Dreamin peräpuolelta kumeita pamauksia, ja männät liikkuivat niin nopeasti, että koneenkäyttäjä niitä töin tuskin hallitsi.
Mutta Godfrey johtui tekemään huomion, jonka syytä hän ei heti käsittänyt. Hän havaitsi nimittäin, että höyrylaivassa tuntuvat sysäykset öisin olivat verrattomasti lievemmät kuin päivällä.
Oliko hänen siis tehtävä se johtopäätös, että tuuli silloin talttui ja että auringonlaskun jälkeen seurasi hetkinen tyventä?
Tämä tuntui jo niin merkilliseltä, että hän kesäkuun 21 ja 22 päivän välisenä yönä tahtoi ottaa selvän siitä, mitä tapahtui. Päivä olikin juuri ollut erinomaisen myrskyinen: tuuli oli yltynyt, eikä näyttänyt siltä, että aallokko yöksi alenisi, koska tuuli oli monet pitkät tunnit hillittömän oikullisesti piessyt merta.