Kaksi tuntia kului. Vasta puoli yhdentoista tienoissa alkoi hento rihmamainen savujuova näkyä taivaanrannalla.
Epäilemättä se oli höyrypursi, joka tarkastelunsa suoritettuaan palasi laivalle. Godfreytä huvitti seurata sitä kiikarinsa näköpiirissä. Hän huomasi sen ääriviivain tulevan vähitellen yhä selvemmiksi, näki rungon isonevan meren pinnalla; savujuova eroittui jo paremmin ja siihen sekaantui muutamia huurukierukoita, jotka päilyivät taivaanrannan kirkasta pohjaa vasten. Se oli oivallinen, hyvin nopeakulkuinen alus, ja koska se porhalsi täydellä höyryllä, saattoi sen pian eroittaa paljain silmin. Kello yhdentoista tienoissa havaittiin etupuolella sen keulavantaan nostama valkoinen kuohu ja perässä laajeni pitkä vaahtoinen vako kuin pyrstötähden pyrstö.
Neljännestä yli yhdentoista kapteeni Turcotte pääsi Dreamin luo ja hyppäsi komentosillalle.
"No, kapteeni, mitä uutisia?" kysyi Godfrey tullen puristamaan hänen kättänsä.
"Ah, hyvää huomenta, herra Godfrey!"
"Entä ne karit?…"
"Pelkkää kuvittelua!" vastasi kapteeni Turcotte. "Emme ole nähneet mitään epäilyttävää. Miehemme ovat erehtyneet. Ja kyllä minä sen arvasinkin!"
"Siis matkalle!" virkkoi Godfrey.
"Niin, me palaamme suunnallemme; mutta sitä ennen täytyy minun tehdä paikanmittaukseni."
"Annatteko määräyksen, että pursi otetaan laivaan?" kysyi ensimmäinen perämies.