"En", vastasi kapteeni, "saatamme sitä vielä tarvita. Kiinnittäkää se hinausköyteen!"
Kapteenin käskyt pantiin täytäntöön. Ja pursi, jolle jätettiin höyry päälle, asettui Dreamin perään.
Kolme neljännestuntia myöhemmin seisoi kapteeni Turcotte sekstantti kädessään, määräsi auringon korkeuden ja ilmoitti, paikanmittauksensa tehtyään, mihin suuntaan oli kuljettava.
Senjälkeen ja luotuaan vielä viimeisen silmäyksen taivaanrannalle hän kutsui perämiehensä ja vei hänet hyttiinsä, jossa he molemmat viipyivät verrattain kauan neuvottelemassa.
Päivä oli hyvin kaunis. Dream saattoi kulkea ripeästi, tarvitsematta purjeittensa apua, jotka oli reivattava. Tuuli oli hyvin heikko eikä olisi, kun laiva kulki näin vinhasti, saanut kyllin voimaa niitä pullistuttaa.
Godfrey oli riemuissaan. Eikö tämä purjehdus kauniilla merellä, kauniin auringon heloittaessa ollut mitä vahvistavinta, eikö se antanut lentoa aatteelle, mitä suurinta tyydytystä sielulle? Mutta tuskinpa edes näissä suotuisissa olosuhteissa onnistui tanssinopettaja Tartelettin hiukan virkistyä, käydä hiukan hilpeämmäksi. Vaikka meren muoto ei hänessä enää synnyttänytkään välitöntä levottomuutta, oli hänen fyysillisen olemuksensa kuitenkin vaikea taipua. Hän yritti syödä, mutta ruoka ei tahtonut maistua. Godfrey olisi riisunut häneltä pelastusvyön, joka puristi hänen rintaansa, mutta hän kieltäytyi siitä jyrkästi. Eikö tuo raudasta ja puusta kokoonpantu hökötys, jota nimitetään laivaksi, ollut vaarassa haljeta millä hetkellä tahansa?
Tuli ilta, ja sen mukana tiheä usva, joka ei kuitenkaan laskeutunut merenpinnalle asti. Yö kävi paljon pimeämmäksi kuin mitä päivän herttaisesta, kirkkaasta ilmasta olisi voinut aavistaa.
Mutta eipä ollut mitään vedenalaisia kallioita pelättävänä näillä purjehdusvesillä, joiden aseman kapteeni Turcotte oli kartoiltaan tarkasti määrännyt; mutta yhteentörmäykset ovat aina mahdollisia ja niitä täytyy varoa sumuisina öinä.
Laivalyhdyt sytytettiin huolellisesti vähän jälkeen auringonlaskun; valkoinen tuli kohotettiin keulamaston huippuun ja sivutulet, vihreä oikealla, punainen vasemmalla puolella, vilkkuivat heleästi. Jos Dream törmäisi johonkin, niin ei se ainakaan olisi sen syy, — mutta laihaa lohtuapa se tieto tuotti. Uppoaminen on uppoamista silloinkin, kun kaikki on tehty sääntöjen mukaan; ja jos joku laivassa näitä seikkoja mietti, oli se varmaan opettaja Tartelett.
Nyt oli tuo kunnon herrasmies yhä hoiperrellen, yhä kiikkuen kuitenkin siirtynyt hyttiinsä ja Godfrey omaansa, jälkimmäinen varmana, edellinen vain toivoen, että saisi viettää rauhallisen yön, sillä Dream tuskin edes keinui noilla pitkillä aalloilla.