Mutta mitään kauppalaa, kylää, mökkiryhmää tai edes yksinäistä majaa ei ollut näkyvissä! Maanviljelystä varten rakennetuista huoneryhmistä, taloista tai tiluksista ei ollut merkkiäkään! Mikään ilmaan kohoava savujuova ei ilmaissut puiden siimeksessä sijaitsevaa asuntoa! Metsiköistä ei pistänyt esiin mitään kellotapulia, ei mikään tuulimylly törröttänyt jollakulla eristetyllä kukkulalla. Taloista puhumattakaan, ei ollut edes mökkiä, alkuasukasten majaa, lehvistä kyhättyä kojua tai wigwamia! Ei, ei mitään! Jos ihmisolentoja eli tässä tuntemattomassa maassa, eivät ne voineet asua sen pinnalla, vaan luolaihmisten tapaan sen alla. Ei ollut tavattavissa mitään raivattua tietäkään, ei polkua, ei edes askelten jälkiä. Näytti siltä kuin ihmisjalka ei olisi koskaan polkenut tämän rantaman piikiviä tai hiekkaa, milloinkaan tallannut ruohonkorttakaan sen kedoilla.
"Minä en näekään kaupunkia", huomautti Tartelett, joka tällöin kohosi varpailleen.
"Se johtuu kaiketi siitä, että niitä ei tässä maakunnan osassa ole!" vastasi Godfrey.
"Mutta edes jokin kylä?…"
"Ei liene kyliäkään!"
"Missä sitten olemme?"
"En ollenkaan tiedä."
"Mitä, ettekö ollenkaan tiedä!… Mutta, Godfrey, kaihan sen pian saamme tietää?"
"Ken voi sanoa!"
"Miten meidän siis käy?" huudahti Tartelett kohottaen käsivartensa kaaressa taivasta kohti.