Hän tarkoitti tällä kotieläimiä tai oikeammin metsänriistaa — ruuaksi kelpaavia nisäkkäitä ja kanalintuja — eikä noita suuria petoja, joita on runsaasti troopillisessa vyöhykkeessä ja joista hänelle ei olisi ollut mitään hyötyä. Vasta myöhemmillä etsimisillään hän saisi tästä selvän. Joka tapauksessa liikkui sillä hetkellä joitakuita lintuparvia rannikolla: ruo'onpäristäjiä, sepelhanhia, isokuoveja, tavisorsia, jotka lentelivät, piipittivät ja täyttivät ilman pyrähtelyillään ja huudoillaan ikäänkuin vastalauseena tämän alueen anastamisen johdosta.
Kun oli lintuja, niin Godfrey saattoi päätellä, että niillä oli pesiäkin ja pesissä munia. Koska näitä siivekkäitä oli kerääntynyt suuriin joukkoihin, täytyi kallioiden tarjota niille tuhansittain koloja asuinsijoiksi. Etäämmällä ilmaisivat jotkut haikara- ja taivaanvuohiparvet rämeen läheisyyttä.
Siivekkäistä ei siis ollut puutetta. Vaikeus oli vain niiden tavoittamisessa, kun ei ollut tuliasetta niiden surmaamiseksi. Toistaiseksi oli siis parasta käyttää niistä vain munia ja tyytyä nauttimaan tätä alkuperäistä, mutta ravitsevaa ruokaa.
Mutta jos päivällisainekset saatiinkin kokoon, niin miten voi niitä keittää? Miten voisi hankkia tulta? Tärkeä kysymys, jonka ratkaisu jätettiin tuonnemmaksi.
Godfrey ja Tartelett palasivat suoraan riuttaa kohti, jonka yllä kieppui joukoittain merilintuja.
Siellä odotti heitä mieluinen yllätys. Sillä eivätkö he noiden rannan hiekalla juoksentelevien tai merenajokkaiden ja vesikasvien seassa nokkivien alkuperäisten lintujen joukossa havainneet tusinan vertaa amerikkalaisia kotikanoja ja paria kolmea samanrotuista kukkoa? Ei, se ei ollut mikään näköharha, koska heidän lähestyessään kajahti ilmassa kimeitä kiekumisia ikäänkuin merkkitorven toitotuksia.
Ja mitä olivat nuo nelijalkaiset tuolla edempänä? Ne pujottelivat kallioiden välitse yrittäen saapua hiekkasärkkien ensimmäisille rinteille, joilla rehoitti viheriöitseviä pensaskasveja? Godfrey ei voinut siinäkään erehtyä. Siellä oli tusina pitkäkuonoisia porsaskaniineja, viisi tai kuusi lammasta ja yhtä monta vuohta, jotka pureskelivat rauhallisesti ensimmäisiä yrttejä ihan kedon laidassa.
"Kah, Tartelett", huudahti hän, "katsokaahan toki!"
Opettaja katsoi mitään näkemättä, sillä niin oli hänet tämä odottamaton ilmiö hölmistyttänyt.
Godfreyn mieleen juolahti eräs ajatus, ja se olikin oikee: Nuo elukat — kanat, kaniinit, vuohet ja lampaat — kuuluivat varmaankin Dreamin elävään muonavarastoon. Olivathan siivekkäät laivan upotessa helposti voineet päästä karille ja sitten rannikolle. Nelijalkaiset taas olivat kylläkin voineet uimalla saavuttaa rantaseudun ensimmäiset kalliot.