Godfrey pani siis useimmat näistä erilaisista esineistä takaisin matkalaukkuun. Yhden pyssyn, yhden revolverin, jonkun määrän ruutia ja lyijyä, metsästyspuukon, kiikarin ja padan hän kuitenkin otti heti mukaansa.
Sitten hän sulki huolellisesti laukun, kiinnitti hihnat jälleen soljilla ja läksi nopeasti kulkemaan takaisin rannikolta.
Ah, kuinka hänet tuntia myöhemmin ottikaan vastaan Tartelett! Ja kuinka mielissään olikaan opettaja, kun hänen oppilaansa oli hänelle luetellut heidän uudet aarteensa! Pata, varsinkin pata, riemastutti häntä niin suuresti, että hän ilmaisi ilonsa sarjalla hyppyaskeleita, jotka päättyivät ylvääseen kuusikahdeksannes-tahtiin.
Oli vasta puolipäivä. Heti aamiaisen jälkeen mielikin Godfrey palata
Dream-lahdelle. Hän halusi kiireimmän kaupalla saada kaikki korjuun
Willin puuhun.
Tartelett ei osoittautunut vastahakoiseksi, vaan selitti olevansa valmis lähtemään. Hänen ei enää tarvinnut edes vaalia loimuavaa nuotiotulta. Ruudin avulla voi kaikkialla hankkia tulta. Mutta opettaja tahtoi, että lihakeitto heidän poissaollessaan hiljalleen kiehuisi.
Tuokiossa oli purovedellä täytettyyn pataan paiskattu kaniinin neljännes ja tusinan verta jam-juuria, jotka saisivat korvata vihannekset, sekä lisäksi hyvä hyppysellinen rantakallioiden onteloista löydettyä suolaa.
"Se kiehuu kyllä aivan yksikseen!" huudahti Tartelett, joka näkyi olevan hyvin tyytyväinen työhönsä.
Ja niin he kevein askelin oikaisivat suorinta tietä Dream-lahtea kohti.
Matka-arkku oli yhä paikallaan. Godfrey avasi sen varovaisesti, ja Tartelettin ihastushuutojen kaikuessa ryhdyttiin lajittelemaan eri esineitä.
Ensimmäisellä matkallaan kykenivät Godfrey ja hänen toverinsa kuormajuhdiksi muuttuneina kuljettamaan Willin puulle aseet, ampumavarat ja osan vaatteista.