Sitten molemmat lepäsivät vaivoistaan pöydän ääressä, jolla höyrysi kaniiniliemi. He myönsivät sen maistavan oivalliselta. Mitä lihaan tulee, olisi opettajan sanojen mukaan ollut vaikea kuvitella mitään herkullisempaa! Oi, mikä ihmeellinen vaikutus puutteella onkaan!
Seuraavana päivänä, heinäkuun 30:nä, lähtivät Godfrey ja Tartelett aamunkoitteessa, ja vielä kolme matkaa tehtyään he olivat tyhjentäneet ja kuljettaneet asuinpaikkaansa laukun koko sisällön.
Ennen iltaa olivat työkalut, aseet, astiat ja kaikki muut kojeet kotona, järjestettyinä ja talteen pantuina Willin puun kammiossa.
Elokuun ensimmäisenä päivänä sitten itse matkalaukkukin, jota oli melko työläästi laahattu hiekkarannikkoa pitkin, sijoitettiin asumukseen, ja siitä tehtiin liinavaatekirstu.
Herkkä, kevytmielinen Tartelett näki nyt tulevaisuuden aivan ruusunkarvaisena. Ei siis ihme, että hän sinä päivänä taskuviulu kädessä saapui oppilaansa luo ja, aivan kuin olisivat olleet Kolderupin upeassa salissa, kysyi häneltä ihan tosissaan:
"No, rakas Godfrey, eikö olisi aika jälleen aloittaa tanssituntejamme?"
XV
Mitä välttämättömästi tapahtuu ainakin kerran jokaisen todellisen tai kuvitellun Robinsonin elämässä.
Tulevaisuus viittoi siis vähemmän synkkänä. Mutta jos Tartelett nykyisin ei nähnytkään näiden kojeiden, työkalujen ja aseiden omistamisessa muuta kuin keinon tehdä heidän erakkoelämänsä hiukan hauskemmaksi, niin Godfrey ajatteli jo mahdollisuutta poistua Phinan saarelta. Eikö hän nyt voisi rakentaa kyllin tukevaa alusta, jolla he voisivat saavuttaa jonkin naapurimaan tai heidän näköpiiriinsä ilmestyvän, ohi kulkevan laivan?
Sillä välin Tartelett ajatteli vain nykyisyyttä ja kohdisti huomionsa erikoisesti lähinnä seuraaviin viikkoihin.