"Älkää antako saman tähystäjän kovin kauan olla saalingilla" — sanoi hän. "Pakkanen on kiihtynyt, ja silloin ei olla tarkkoja vahdinpidossa. Muuttakaa siis usein väkeänne."
"Se on tietty kapteini" — vastasi Mathew.
"Minä esitän teille erittäinkin Crockstonin siihen palvelukseen. Se veitikka sanoo itsellään olevan erinomaisen tarkan silmän, ja meidän täytyy panna se koetukselle. Antakaa hänelle aamuvahdinpito. Hän silloin hyvin tarvitsee valpasta silmäänsä sumussa. Jos jotakin merkillistä tapahtuu niin antakaa minulle tieto."
Tämän sanottuansa meni James Playfair hyttiinsä. Mathew käsketti
Crockstonin luoksensa ja ilmoitti hänelle kapteinin käskyn.
"Aamulla kello 6 aikana sinä menet tarkastuspaikallesi etumaston tankosaalingille."
Crockston antoi murinan kuulua, jonka muka piti merkitä myöntävää vastausta, mutta tuskin oli Mathew kääntynyt häneen selin, ennenkuin hän jupisi muutamia sanoja, mahdottomia ymmärtää, ja lopuksi huudahti:
"Mitä tuhat tulimmaista hän tarkoittaa tuolla etumaston tankosaalingillaan?"
Samassa tuli hänen turvattinsa John Stiggs hänen luoksensa.
"No, kuinkas sinun laitasi on, rakas Crockstonini?" — kysyi hän.
"Hyvästi kyllä" — vastasi merimies väkinäisesti hymyillen. — "On vain yksi asia, joka…! Tämä laiva ruojushan puistelekse niinkuin koira, joka vedestä nostetaan; oikein minun vatsani kääntyy aivan nurin."