"No, sinnehän olenkin menossa" — vastasi matruusi vähintäkään hätäytymättä ja astui yhä vain perää kohti.
"Näyttää kuin tekisit pilkkaa minusta?" huudahti Mathew vihaisesti. — "Sinä aiot hakea etumaston tankosaalinkia mesaanimastosta. Näytätpä aika maa-moukalta, joka tuskin osaa panna seisinkiä tahi tehdä pleissiä. Millä lossilla olet seilannut? Ylös etumastoon, nauta, ja paikalla."
Vahtimatruusit, jotka kuultuansa Mathewin sanat olivat juosseet paikalle, eivät voineet olla nauramatta kohtikurkkua, nähdessään keskikannen sivulle palanneen Crockstonin tyrmistyneen katsannon.
"Pitääkö minun" — sanoi hän, katsellen mastoa, jonka huippu katosi aamusumuun perin näkymättömäksi — "pitääkö minun kiivetä tuonne?"
"Pitää" — vastasi Mathew — "ja joutuin! Pyhä Patrik auta! Joku Yhdysvaltojen alus olisi ennättänyt syöstä keularaakansa taklinkiimme, ennenkuin tuo laiskuri on ehtinyt paikallensa. No, sukkelaan!"
Crockston kapusi sanaakaan virkkamatta työläästi reilingille. Sitte alkoi hän vätystellä väylingeitä myöten niin kömpelösti kuin suinkin voi ajatella ja niinkuin se, joka ei osaa käyttää käsiään eikä jalkojaan. Päästyänsä etumaston merssille hän tuohon paikkaan pysähtyi, sen sijaan että olisi keveästi keikahuttanut itsensä ylös, ja kaappasi kiinni köysistä niinkuin olisi hänen päätänsä huimannut. Mathew, jota ensin mokoma kömpelyys hämmästytti, nousi viimein vihan vimmaan ja käski hänen tuossa paikassa astua alas.
"Tuo jätkä" — sanoi hän passarille — "ei ole ikipäivinään ollut matruusina. Johnson mene katsomaan mitä hänellä on laukussaan."
Johnson meni heti väen kanssiin.
Sillä aikaa Crockston vaivoin kapusi alas, ja kun toinen jalkansa luiskahti, koukkasi hän kiinni erääsen juoksevaan köyteen ja niin pudota möksähti kannelle.
"Jahnus, nauta, tyhjän toimittaja" — huusi Mathew lohdutuksen asemesta. — "Mitä sinulla täällä Delphinissä on tekemistä? Sinä olet sanonut olevasi kelpo merimies, etkä tiedä edes eroittaa perämastoa etumastosta. Mutta siitä tahdomme hiukan puhella keskenämme."