"Noh, se on hyvin mutkaton asia. Minua haluttaa toden teolla sanoa teille, että olette perin pohjin kelpo mies."
"Minä tulen toimeen ilman sinun imartelujasi."
"Nämä eivät ole imarteluja. Ne jätän siksi, kuin olette perille asti asiassa päässeet."
"Minne perille?"
"Tarkoituksenne perille, tietystikin."
"Onko minulla siis tarkoitus täytettävänä?"
"Tottapa kai! Te olette laivaanne ottaneet meidät, tuon nuoren tytön ja minut. Te olette antaneet hyttinne miss Halliburtille. Hyvä sekin! Te olette säästäneet minut patukasta. Jalomielisemmin ei saata kukaan menetellä. Te tulette viemään meidät perille Charlestoniin. Se on hyvin, hyvin hyvä asia! Mutta siinä ei kuitenkaan ole kaikki."
"Mitä, eikö siinä ole kaikki?" — huudahti James Playfair hämmästyksissään Crockstonin ynseistä vaatimuksista.
"Ei, ei millään muotoa" — vastasi tämä viimemainittu viekkaasti virnistellen.
"Tytön isä on vankina siellä!"