"Entäs sitte?"
"Entäs sitte? Hän tietystikin on pelastettava."
"Miss Hallihurtin isä pelastettava?"
"Se on tietty. Hän on kunnian mies, uskalias kansalainen. Maksaneehan vaivaa uskaltaa jotakin hänen puolestansa."
"Master Crockston" — sanoi James Playfair, vetäen kulmiansa ryppyyn — "te näytte olevan ensiluokan leikinlaskija. Mutta muistakaa, etten nyt olekaan sillä tuulella että leikkipuhetta suvaitseisin."
"Te erehdytte, herra kapteini" — väitti amerikalainen siihen. — "Minä en puhu leikkiä laisinkaan, vaan puhun kanssanne täyttä totta. Asia minkä ehdoitan, voi tosin ensi alussa näyttää teistä mahdottomalta, mutta likemmin asiata ajateltuamme tulette huomaamaan, ett ette saata toisin tehdä."
"Vai niin! Minunko siis pitäisi pelastaa mr Halliburt?"
"Niinkuin olen sanonut. Teidän pitää kenraali Beauregardilta anoa, että hän lasketaan vapauteen, ja kenraali ei ole hylkäävä anomustamme."
"Mutta jos hän sen tekee?"
"Sitte" — vastasi Crockston, joka ei antanut itseänsä keskeyttää, — "käytämme voimakkaampia keinoja ja viemme vangin pois liittoutuneitten nenäin edessä."