"Oi, mikä jalomielisyys, mikä uhrautuva sydän!" — huudahti miss Jenny, puristaen pienillä käsillään amerikalaisen karkeita käsiä.
"Crockston, ystäväni" — sanoi James Playfair — "ymmärrän teidät täydellisesti, ainoastaan yhdestä asiasta olen pahoillani: etten voi astua sijaanne."
"Itsekullakin on tehtävänsä tässä maailmassa" — vastasi Crockston. — "Jos te astuisitte minun sijaani, niin varmaankin joutuisitte moneen pahaan pulaan, mikä ei minulle voi tapahtua. Te sitävastoin saatte kyllin tekemistä siinä miten pääsette ankkuripaikalta yhdysvaltalaisten ja liittoutuneitten kanuunain ahdistamina, jossa yrityksessä minun huonosti kävisi."
"Jatkakaa Crockston?"
"Päästyäni kerran onnellisesti linnaan, jonka tunnen kuin viisi sormeani, voin kyllä nähdä miten on meneteltävä, mutta olkaa varma, että hyvä siitä tulee. Sillä aikaa pitäkää Te vaan huoli laivanne lastaamisesta."
"Niin tosiaan! Ne kauppahommat!" — sanoi kapteini — "ne tulevat nyt vaan toiseen sijaan."
"Ei suinkaan! Muistakaa setä Vincentiä. Mitähän setä sitte sanoisi? Antakaa tunteiden ja kauppatointen käydä rinnatusten. Sillä keinoin vältätte kaikki epäluulot. Mutta pitäkää kiirettä vain. Voipiko kaikki olla kuudessa päivässä suoritettuna?"
"Voipi kyllä."
"Siis on Delphin lastannut ja valmis lähtemään 22 päivänä."
"Aivan valmis."