"Ei suinkaan, päihtynyt vanginvartija pilaisi koko juonen. Ei, ei, minä sanon teille, että minulla on tuumani, ja antakaa minun hoitaa asia."
"Kas tässä, urhea Crockstonini, tässä on teille kymmenen dollaria."
"Se on liiaksi, mutta jäännöksen annan takaisin."
"Oletteko siis valmis?"
"Aivan valmis astumaan esiin oikeana pääkonnana."
"Matkaan siis!"
"Crockston" — sanoi tyttö liikutetulla äänellä — "oletpa kumminkin paras ihminen maanpäällä."
"Eipä se minusta kumma olisikaan" — vastasi amerikalainen nauraa hohotellen. — "Mutta olipa unhottua, herra kapteini, minulla on jotain tähdellistä teiltä pyydettävänä."
"No mitä?"
"Jos kenraali ehdottaisi, että antaisitte hirttää tuon ilkiönne, sillä tiedättehän että soturit eivät häikäile!…"