Kello 8.30 kuului askeleen kapsetta. Kapteini jätti miehensä, jotka jäivät odottamaan airot valmiina lähtöön, ja astui itse maihin. Mutta tuskin oli hän astunut kymmentä askelta, ennenkuin yhdytti yövahdiston, jossa oli yhteensä kaksikymmentä miestä. James sieppasi vyöltään revolverin, lujalla päätöksellä käyttää sitä tarpeen vaatiessa. Mutta mitä hän olisi voinut tehdä kaikkia näitä sotilaita vastaan, jotka tulivat alas aina rantakaijille saakka.
Patrullin johtaja tuli häntä vastaan ja kysyi, nähdessään veneen:
"Mikä vene tuo on?"
"Delphinin soutuvene" — vastasi kapteini.
"Ja kuka te olette?"
"Kapteini James Playfair."
"Kah, kun luulin jo teidän menneen ja olevan jo Charlestonin vesien ahtailla salmilla."
"Ei, vaan minä olen valmis purjehtimaan… ja minun pitäisi jo olla matkallakin… mutta…"
"Mutta?…" kysäsi patrullin johtaja kiihkeästi.
James Playfairin päähän pisti yhtäkkiä ajatus ja hän vastasi: