Samalla kello löi 9. Tämä oli määrätty aika. James tunsi sydämmensä lyövän ikäänkuin olisi se ollut haljeta. Vihellys vingahti ilman läpi. James vastasi siihen samalla lailla. Sitte odotti hän kuunnellen ja antoi kädellä matruuseille merkin pysyä hiljaa. Eräs mies ilmaantui, puettuna avaraan skotlantilais-kaapuun. Hän katseli ympärilleen kaikille suunnille. James Playfair riensi häntä vastaan.
"Mr Halliburt?" — kysyi kapteini.
"Minä se olen" — vastasi kaapuun puettu mies.
"Jumala olkoon kiitetty!" — huudahti James Playfair.
"Lähtekäämme laivaan silmänräpäystäkään viipymättä. Mutta missä
Crockston on?"
"Crockston?" — kysäsi Halliburt kummastuneella äänellä. — "Mitä tarkoitatte?"
"Miestä, joka vapautti teidät ja toi teidät tänne, uskollinen palvelijanne Crockston."
"Mies, joka saatti minut tänne, on vanginvartija linnassa" — vastasi
Halliburt.
"Vanginvartija!" — huudahti James Playfair.
Selvästi näkyi ettei hän ymmärtänyt puheesta niin mitään, ja tuhannet pahat aavistukset alkoivat häntä ahdistaa.