— Ja nyt, puhui Cyrus Smith, — nyt on meillä vielä yksi velvollisuus täytettävänä. Toinen puoli tehtäväämme on vasta suoritettu: me olemme tosin nyt saaren herroja, mutta ansio siitä ei ole meidän.
— Karjamajaako me nyt pidämme asuntona?
— Niin. Täällä on ruokavaroja riittämiin asti, ja pianhan rattailla käväistään hakemassa Graniittilinnasta lisää.
— Olkoon menneeksi! vastasi merimies. — Yksi seikka vain vielä!
— Mikä niin?
— Se purjehdus, nähkääs, hyvän sään aikana.
— Minne?
— Taborin saarelle, Pencroff vastasi. — Meidän täytyy jättää sinne ilmoitus, missä Lincolnin saari sijaitsee, siltä varalta että skotlantilaisen alus tulee Ayrtonia noutamaan. Kunhan vain ei tultaisi liian myöhään!
— Mutta Pencroff, kysyi Ayrton, — millä aluksella se matka tehtäisiin?
— Bonadventurella tietysti.