— Ei rahtuakaan.
— Onpa!... Onhan gondoli.
Tämä oli todellakin viimeinen keino painon keventämiseksi. Viipymättä matkustajat kiipesivät pallon renkaan yläpuolelle. Gondolin köydet hakattiin poikki, gondoli putosi mereen, ja pallo ponnahti puolituhatta metriä ylemmäksi. Verkon silmukoista kiinni pidellen matkustajat katselivat allansa pauhaavia syvyyksiä.
He olivat tehneet voitavansa, mutta edelleen pihisi kaasua ulos pallon halkeamista, joita oli mahdoton tukkia.
Jumala yksin voi heidät enää pelastaa.
Paitsi viittä ihmistä oli verkon silmukoissa kuudeskin elävä olento, nimittäin koira, joka pysytteli lähellä isäntäänsä.
Äkkiä koira haukahti.
— Top vainuaa jotain, virkkoi eräs matkustaja.
Heti sen jälkeen kuului toinen, karkea ääni:
— Maata näkyvissä.