"Niin, herra Aronnax."
"Ja nyt hän lepää korallihautausmaassa toveriensa ympäröimänä?"
"Niin, kaikkien muiden unohtamana paitsi meidän. Me kaivamme haudan, ja korallit muuraavat kuolleillemme kummun, joka kestää ikuisiin aikoihin."
Ja kätkien kasvot käsiinsä koetti hän turhaan tukahuttaa huokausta, joka nousi hänen rinnastaan. Sitten hän virkkoi:
"Siellä oli rauhallinen hautausmaamme, sata metriä merenpinnan alla."
"Kuolleenne saavat ainakin levätä rauhassa siellä, kapteeni, rauhassa haikalojen raatelulta."
"Niin, professori, rauhassa haikaloilta ja ihmisiltä", vastasi kapteeni vakavasti.
II OSA.
I LUKU.
Intian valtameri.