Kello 8 ja 9 välillä Nautilus kulki muutaman sylen syvyydellä pinnan alla. Arvioni mukaan meidän piti jo olla hyvin lähellä Suezia. Salongin akkunaruutujen läpi näin kallioluodon kuumottavan heijastuskoneemme räikeässä valossa, ja salmi tuntui yhä enemmän kapenevan.
Neljänneksen yli 9 kohosimme jälleen vedenpintaan. Nousin yläkannelle, haluten nähdä salaperäisen tunnelin suun sekä hengittää raitista yöilmaa.
Pian erotin pimeässä heikon ja usvan toisinaan sumentaman valonvälkkeen noin puolentoista kilometrin päästä.
"Vilkkuvalkea!" sanoi joku takanani.
Käännähdin päin ja näin kapteeni Nemon.
"Se on Suezin majakkalaiva", hän sanoi. "Kohta tulemme tunnelin suulle."
"Ei taida olla helppoa päästä sen sisään?"
"Ei ole, herra Aronnax. Sen vuoksi onkin tapanani itse ohjata perämiehen hytistä laivan liikkeitä. Ja jos nyt tahdotte käydä alas, niin painuu Nautilus heti aaltojen alle eikä nouse pinnalle, ennenkun olemme kulkeneet Arapian tunnelin läpi."
Seurasin kapteeni Nemoa alas. Luukut suljettiin, vesisäiliöt täytettiin ja laiva vaipui kymmenen metrin syvyyteen.
Kun aijoin käydä hyttiini, pysäytti kapteeni minut.