"Herra kapteeni", sanoin, "voin vain hyväksyä teidän mielijohteenne. Teidän tutkimustenne hedelmät eivät saa joutua hukkaan, mutta teidän aikomanne keino tuntuu minusta liian hätäiseltä. Kenpä tietää minne tuulet ajelevat tuon kojeen, kenenkä käsiin se voi joutua? Ettekö voi keksiä mitään parempaa keinoa? Ettekö te itse tahi joku teidän…"
"Ei koskaan, professori!" sanoi kapteeni jyrkästi, katkaisten puheeni.
"Mutta minä ja minun seuralaiseni olemme valmiit säilyttämään käsikirjoituksen, ja jos päästätte meidät vapaiksi…"
"Vapaiksi?" huudahti kapteeni nousten pystyyn.
"Niin, kapteeni; juuri siitä asiasta tahdoin puhella kanssanne. Me olemme nyt olleet laivassanne seitsemän kuukautta, ja tänään kysyn teiltä omassa ja toverieni nimissä, onko aikomuksenne pitää meitä täällä iät kaiket?"
"Herra Aronnax", sanoi kapteeni, "minä vastaan teille tänään samoin kuin seitsemän kuukautta takaperin: se, joka kerran on tullut Nautilukseen, ei tule siitä koskaan poistumaan."
"Mutta tehän poljette meidät täydelliseen orjuudentilaan!"
"Nimittäkää sitä miksi tahdotte!"
"Mutta orjallakin on oikeus koettaa tavoittaa vapauttaan."
"Kuka teiltä kieltää sen oikeuden?" vastasi kapteeni Nemo. "Olenko minä koskaan tahtonut kiinnittää teitä valallanne jäämään tänne?" Hän katsoa tuijotti minuun käsivarret ristissä rinnalla.