"Todentotta", huokasin hämmästyneenä, "ei mikään saata olla sen yksinkertaisempaa."
Noustuamme portaita myöten välikannelle vilkasin kahta metriä leveään hyttiin, jossa Conseil ja Ned Land ihastuneina ahmivat oivallista aamiaistaan. Sitten avautui ovi kolme metriä leveään keittiöön, jota avarat varastosäiliöt ympäröivät. Sielläkin oli sähkö palvelijana, keittäen ruoat paremmin kuin yksin kaasukin. Keittoastiain alla kulkevat virrat antoivat platinasienelle[14] tavattoman kuumuuden, joka sitten jakautui eri tahoille. Ne myöskin kuumensivat tislauskonelta, joka suolaa haihduttamlla valmisti mainiota juomavettä. Keittiön vieressä oli mukavasti sisustettu kylpyhuone kuuman- ja kylmänveden hanoineen.
Lähellä keittiötä oli myöskin miehistön makuusuoja, viisi metriä pitkä. Mutta sen ovi oli suljettu, niin etten sen järjestelystä voinut päätellä laivaväen lukumäärää.
Perällä oli neljäs väliseinä, jota erotti tämän osaston konehuoneesta. Ovi aukeni ja minä astuin kirkkaasti valaistuun, kokonaista kaksikolmatta metriä pitkään suojaan. Se oli jaettu kahteen osastoon; toisessa valmistettiin sähköä ja toinen sisälsi koneiston, jonka avulla sähkö pyöritti potkuria. Minä tarkastelin laitoksia suurella mielenkiinnolla, nähdäkseni millä tavalla kapteeni Nemo — joka varmasti oli etevä insinööri — oli suunnitellut aluksensa konepuolen.
"Kuten näette", sanoi isäntäni, "käytän Bunsenin pattereita enkä Ruhmkorffin. Viimemainitut eivät olisi tarpeeksi voimakkaita. Bunsenin pattereita tarvitsee vähemmän lukumäärän, mutta ne ovat isommat ja väkevämmät, niinkuin kokemus paraiten todistaa. Niillä synnytetty sähkövirta kulkee etupuolelle, missä se isojen sähkömagneettien avulla panee käyntiin vipuja hammasratasjärjestelmän, joka vuorostaan pyörittää potkurin akselia. Potkuri, jonka läpimitta on yli kuusi metriä ja ruuvikierre lähes kahdeksan metriä, tekee noin satakaksikymmentä pyörähdystä minuutissa."
"Mikä on suurin nopeutenne?"
"Kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa."
"Minä näin Nautiluksen tekevän liikkeitä Abraham Lincolnin edessä ja sain silloin aavistusta sen erinomaisesta nopeudesta. Mutta se ei riitä. Meidän täytyy nähdä minne menemme. Meidän täytyy kyetä ohjaamaan oikeaan, vasempaan, ylös ja alas. Kuinka pääsette noihin suuriin syvyyksiin, joissa on laskettu olevan satojen ilmakehien paine? Kuinka palaatte takaisin valtameren pintaan? Ja kuinka pysyttelette sopivalla keskitasolla? Kyselenkö nyt liikaa?"
"Ette ollenkaan, professori", vastasi kapteeni hiukan epäröityään, "koska ette enää koskaan tule jättämään tätä vedenalaisia alusta. Käykäämme tupakkasalonkiin, se on meidän tavallinen puhelu- ja työhuoneemme; siellä saatte kuulla kaikki mitä haluatte Nautiluksesta tietää."