Torresin salmi.
Joulukuun 27 ja 28 päivien välisenä yönä Nautilus jätti Vanikoron vedet vinhalla nopeudella. Sen suunta kävi nyt lounatta kohti, ja kolmena päivänä se taivalsi ne 300 peninkulmaa, jotka erottavat La Perousen saariryhmän Uuden Guinean kaakkoiskärjestä.
Varahin tammikuun 1 p. 1868 Conseil tavotti minut yläkannelta.
"Sallikaa, isäntä, minun toivottaa teille onnellista uutta vuotta!"
"Mitä nyt, Conseil? Tämähän kuulustaa aivan siltä kuin olisin Pariisissa työhuoneessani Jardin des Plantes'issa. No hyvä, otan vastaan onnittelusi ja kiitän sinua niistä. Tahtoisinpa vain tietää, mitä sinä onnellisella uudella vuodella näissä olosuhteissa tarkotat? Toivotko että uusi vuosi vapahtaisi meidät vankeudestamme, vai että tämä ihmeellinen matka saisi onnekasta jatkoa alkavana vuotena?"
"Toden totta", Conseil virkkoi, "olen ymmällä mitä tähän vastata. Varmaa kumminkin on että saamme nähdä merkillisiä asioita ja ettei meillä näinä kuluneena kahtena kuukautena ole ollut lainkaan ikävä. Viimeksi näkemämme ihme on aina edellistä ihmeellisempi; ja jos kaikki jatkuu tähän tapaan, niin mene ja tiedä mitä tästä vielä lopulta tulee. Niinpä toivotan isännälle kaikkea hyvää mitä vain mielitte saada."
"Kiitos, kelpo Conseil. Pyytäisin sinua vain lykkäämään toistaiseksi kysymyksen uudenvuodenlahjoista ja tällä hetkellä tyytymään lämpimään kädenpuristukseen. Muuta ei minulla nyt ole tarjottavana."
"Isäntä ei ole koskaan ollut anteliaampi kuin nyt."
Ja alati kohtelias palvelijani poistui omiin hommiinsa.
Tammikuun 2 p. olimme kulkeneet liki 2,000 peninkulmaa lähtökohdastamme Jaapanin meressä. Laivamme keulan edessä levisi nyt Australian rannikosta kaakkoon päin oleva vaarallinen korallimeri. Nautilus kulki kolmen kilometrin etäisyydessä sen turmiokkaan matalikon reunasta, jolle Cookin laivat olivat hukkua kesäkuun 10 p. 1770. Alus, jossa Cook itse oli, törmäsi luotoon ja olisi uponnut, jollei korallikappale olisi irtautunut ja kiilan tavoin tukinnut runkoon repimänsä reiän.