"Entäs isännän kokoelmat?" huomautti Conseil.
"Niistä pidämme myöhemmin huolta."
"Mitä — archioterium, hyracotherium, oreodonit, cheropotamus ja kaikki muut linnunpelättimet!"
"Ne jätämme tänne hotelliin, tai saatan antaa käskyn että toimittavat ne Ranskaan."
"Eikös nyt palatakaan Pariisiin?"
"Oh, varmastikin", vastasin vältellen, "teemme vain pienen mutkan."
"Se mutka siis miellyttää isäntää?"
"Ei siitä kannata puhuakaan. Me lähdemme Abraham Lincolnin myötä."
"Miten vain isännälle sopii", vastasi Conseil levollisesti.
"Katsopas nyt, ystäväiseni, kaikki riippuu siitä merihirviöstä — siitä mainiosta miekkavalaasta. Me lähdemme passittamaan sitä pois maailman meristä. Eihän toki kaksiosaisen, nelitaitteisen teoksen 'Suurten vedenalaisten luotojen' kirjoittaja voi pysyä poikessa kommendantti Farragutin retkeltä. Kunniakas matka, mutta vaaroja täynnä! Emme voi edeltäpäin laskea mitä suuntia kuljemmekaan, sillä tämäntapaiset eläimet ovat erittäin oikullisia. Ainakin me saamme kelpo kapteenin, jonka mukana on hyvä matkata."