Tämä yön täydellinen poissa-olo ei kumminkaan tuntunut tukalalta, kun sumu, sade ja lumi peittivät aluksen pimeydellä, yhtä synkällä kuin yön.
Jean Cornbutte, joka oli päättänyt mennä niin pitkälle pohjoiseen kuin taisi, alkoi käydä toimiin terveystilan varjelemisesta. Välikansi suljettiin peräti, ja ainoastaan joka aamu pidettiin huoli ilman muutoksesta. Kamiinit (rauta-uunit) pantiin paikoilleen, ja torvijohdot järjestettiin niin, että antaisivat niin paljon lämmintä kuin mahdollista. Väelle annettiin se neuvo, etteivät pumpulipaidan päällä pitäisi enempää kuin yhden villapaidan ja että pitäisivät nahkatakkinsa tiiviin napitettuina. Muuten ei vielä ruvettu lämmittämään, koska halko- ja sysivarastojen säästäminen varsinaiseksi pakkas-ajaksi oli tähdellinen asia.
Lämpimiä juomia, niinkuin kahvea ja teetä, jaettiin miehille säännöllisesti joka namu ja ilta, ja koska oli varsin hyödyllistä saattaa vuoroitella suolaisen ja tuoreen lihan suhteen, niin käytiin suorsia ampumassa, joita oli kosolta.
Jean Cornbutte ripustutti myöskin ison maston latvaan niinsanotun "vareksen pesän", eli tynnyrin, jonka toinen pohja oli sisään lyöty. Siinä oleskeli tähystäjä alinomaa pitämässä jääkenttiä silmältä.
Kaksi päivää siitä kuin priki oli ulkounut Liverpool-saaren näkyvistä, nousi yhtäkkiä tuima ja kuiva tuuli, tuoden muassaan melkeän kylmän. Muutamia merkkiä alkavasta talvesta jo havaittiin. La Jeune-Hardiella ei ollut silmänräpäystäkään menettää, tie kun kohta oli sille perin salpautuva.
Syyskuun 3 päivänä aamulla saapui La Jeune-Hardie Gaël-Hamken lahden tasalle. Maa piti nyt löytyä kolmen peninkulman päässä alla tuulen. Tämä oli ensi kerta kuin priki pysähtyi jääkentän eteen, jossa ei ollut laisinkaan rakoa mistä olisi sisään purjehtinut ja joka oli ainakin peninkulmaa leveä. Siispä oli välttämätöntä käyttää sahoja, jos mieli päästä jään läpi. Rännin suunta rastikoittiin niin, että virta oli poisviepä lohkotut jääkappaleet. Koko miehistöä käytettiin liki kaksikymmentä tuntia tähän työhön. Miehillä oli kova työ; monesti täytyi heidän mennä veteen vyötäisiä myöten, ja heidän hylkeennahka-saappaansa olivat nyt perin vaillinainen suoja.
Muutoin on näillä korkeilla leveyspykälöillä kaikkinainen ponnistuttava työ hengityksen vaikeuden tähden suorastaan uuvuttavaa, ja vahvinkin on pakoitettuna työtänsä ehtimiseen keskeyttämään.
Viimein ränni saatiin valmiiksi ja priki selville sitä niin kauan viivyttäneestä jäästä.
VI.
Jään-järinä.