— Vain niin! sanoi tämä nuori tyttö, te olette panneet kovin paljon sysiä kamiiniin. Huone on täynnä savua.
— Niin … niinpä kyllä! … änkytti Penellan.
— Sen huomaan, jatkoi Maria, sillä täällä ei ole ollenkaan kylmä, onpa kotvan aikaa ollut liian lämminkin.
Ei kukaan rohjennut sanoa hänelle kuinka asianlaita oikeastaan oli.
— Kas niin, Maria! sanoi Penellan pakollisella mielenmaltilla, auttakaa meitä nyt saamaan aamuinen valmiiksi. Nyt on kovin kylmä mennä ulos. Kas tuolla on tuli-astia, täällä on väkiviinaa ja täällä kahvea. Me muut otamme vähän pemmikania, koska tuo hiiden myrsky estää meidät otusta ampumasta.
Nämä sanat näyttivät tekevän tarkoitetun vaikutuksen.
— Syökäämme hetikohta, lisäsi Penellan, ja sitte katsokaamme mitenkä täältä ulos pääsemme.
Penellan teki samalla niinkuin oli sanonut ja ahmasi ruoka-osuutensa. Toverinsa noudattivat esimerkkiä ja saivat lopuksi kupillisen lämmintä kahvea, joka näytti panevan hiukan uskallusta heidän rintoihinsa. Lopuksi määräsi Jean Cornbutte pontevasti, että työhön oli käytävä heidän pelastukseksensa.
André Vasling teki nyt tämän muistutuksen:
— Jos myrsky vielä raivoaa, mikä on todenmukaista, niin olemme haudatut kymmenen jalkaa syvälle jään alle.