— Ette ainakaan tule sitä maistamaan! karjasi Penellan, karaten André
Vaslingin päälle, joka sieppasi puukkonsa, huutaen:
— Tänne, norjalaiset! tänne Aupic!
Nämä olivat silmänräpäyksessä jaloillaan, pistooleilla ja puukoilla varustettuina. Tappeluun oltiin valmiit.
Penellan otteli André Vaslingin kanssa, joka uskottavasti jo edeltäkäsin oli valinnut hänen vastustajakseen, koska kumppalit hetikohta karkasivat Misonnen, Turquietten ja Pierre Nouquet'in vuoteille. Tämä viimeksi mainittu, aseetonna ja taudin painuttama, oli kokonaan jätettynä Hermingin julmuuden valtoihin. Misonne nousi hetikohta vuoteeltaan, kaappasi piilukirveen ja hyökäsi Aupic'ia kohti. Turquiette ja norjalainen Jocki painivat vihan vimmoissa. Gervique ja Gradlin, kovissa tuskissaan, eivät edes tietäneetkään mitä ympärillä tapahtui.
Pierre Nouquet sai puukonpiston kylkeensä ja vaipui lattiaan, ja
Herming kääntyi nyt Penellania kohti, joka oli hurjassa ottelussa André
Vaslingin kanssa, joka oli molemmin käsin kaapannut häntä vyötäisistä.
Jo tappelun alussa oli paistinpannu kaadettu tulelle, niin että rasva valui hiilille ja ilma täyttyi väkevällä käryllä. Maria tuli hytistään ja syöksi tuskallisella huudolla sen vuoteen luokse, jolla vanha Jean Cornbutte makasi kuoleman kielissä.
André Vasling, joka ei ollut niin sukkela kuin Penellan, tunsi kohta, kuinka tämä lipui hänen käsistään. He olivat toisiaan liian liketysten voidaksensa käyttää aseitaan. Kun siis Vasling havaitsi Hermingin, huusi hän:
— Auta! Herming!
— Auta! Misonne! huusi Penellan vuorollaan.
Mutta Misonne vyörähti maahan Aupic'in kanssa, joka koetti pistää häntä puukollaan läpi. Timmermannin piilu ei juuri ollut sovelias puollustus-ase, se kun oli vaikea käytellä, ja hänellä oli täysin tekemistä niiden puukonpistojen väistelemisestä, joita Aupic häneen tarkoitti.